Suursnautserit Doris ja Diego

Perheessämme Doris oli harjoitellu raakaruuan syömistä jo vuotta aiemmin, mutta luovuin yrityksestä, kun tuntui etten oikein vielä sisäistänyt raakaruokinnan ideaa. Jotenkin tuntui vaivalloiselle ja hankalalle jutulle. Myöskin parta, ja sen likaantuminen mietitytti.

Diegon hengitys oli aika tajunnan räjäyttävän hajuista ja takahampaisiin kertyi pikku hiljaa hammaskiveä.

Suurin syy raakaruokaan siirtymiseen oli Diegon totaalinen kieltäytyminen nappuloista, kaikista merkeistä ja mauista, Doris ahneena tyttönä söi kyllä aivan kaikkea mitä taloudesta onnistui saamaan, varastamaan tai pummaammaan.

Doriksella kuitenkin kutisi iho ilman mitään selkeää syytä.

Kesällä 2012 molemmat koirat siirtyivät raakaruokaan,olin jo ehtinyt paneutua asiaan enemmän, ja valikoimat aterioissa oli laajentunut huomattavasti. Dog delin Anna auttoi hankalissa kysymyksissä ja antoi vinkkejä kokeilla eri vaihtoehtoja.

Raakaruokintaan siirtymisen jälkeen Diegon hengitys on normaalin hajuinen, ja Doriksen kutina poistui lähes kokonaan, ainahan sitä koira itseään aikansa kuluksi hitusen sentään voi rapsuttaa. Diegolle alkoi ruoka maistua toden teolla ja kuppiakin piti myös vahtia ettei Doris vie eväitä hänen kupistaan.

Kummankaan parta ei erityisemmin alkanut haisemaan, paitsi nyt tietysti kala-aterian jälkeen, mutta siitäkin selvitään pesulla.

Enää raakaruokinta ei tunnu ollenkaan hankalalle, emmekä enää tule siirtymään teolliseen ruokaan takaisin koskaan.

Diegon mielestä koirakaverit nykyisin viihtyvät hitusen liian hyvin mamman namitaskulla kärkkymässä broilerin sydämmiä, on meinaan porukan parhaat eväät.

Terveisin Tarja, Doris ja Diego

Facebook

Get the Facebook Likebox Slider Pro for WordPress